Lasse Hietanen

Tätä täällä elämä tänään on, kuin hölmöläs aikoinaan.

Ostit huvilan rannalta kirkkaan veen, veen lähtehenkirkkahan. Vaan mitä pääsikään tapahtumaan? Vieras perusti kaivoksen. Hänet kullanhimo sai pohjoiseen, kuuli korpimaan nukkuvan. Hän hiljaa hiipi, kuin aikoinaan, tytön aittahan saastainen. Maa saastuu, kullat ne kaivetaan, puhdastt vettä, alamme ajattelemaan, kun se, pelkkä muisto on vaan. Vaan kumpiko suurempi rikkaus on, vesi kirkas ja välkehtivä, vai kultakoru kaulalla ylpeän,  veden kirkkahan likaajan? Veden varrella lapset leikkivät,, ilon järveen antavat. "Kultakaula" varkaita lymyten, menee omia menojaan, eikä jätöksiään siivoakaan.

Oomme tahdostaan oikean Herramme, me kauaksi poikenneet, siksi pääsee tänne saatana, joka pilaa, maat ja veet. Ei Sana se maistu vieläkään, vaikk, tuhooja ympäri käy. Ei Raamattuun tarttuvia käsiä, liioin johtajillamme näy. 

Tule Herra meitä armahtamaan, kun armon aika viell on. Sinä näethän tämän meitissä; Me olemme voimaton.

Kiittäen ja Siunaten Lasse Hietanen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset